1. Olkaa hiljaa!
Arvojohtaja Niinistön mielestä Suomessa keskustellaan liikaa, jopa syytellään ja haukutaan toisia keskustelijoita. Erityisen paheksuttavaa on presidentin mielestä se, että tarkkailemme toistemme tekemisiä ja kunkin sananvalintoja ihan pilkkuun asti. Ongelmat eivät kuulemma tällä poistu, lisääntyvät vaan.
Keitä Niinistö tarkoittaa? Hän puhuu tässä kohdassa suvaitsevaisista ja suvaitsemattomista sekä poliisista. Ilmeisesti on siis keskusteltu liikaa maahanmuutosta ja turvapaikanhakijoista. Niinistön sanoin: hallitsemattomasta maahanmuuttoliikkeestä.
Niinistö työntää puurot ja vellit samaan pussiin, jossa on jo ennestään likaisia jauhoja. Onko todella niin, että on vain yhdenlaisia keskustelijoita, vääränlaisia? Pitääkö vaieten hyväksyä vieraspelkoiset, rasistiset vihapuheet ja pahanolon lietsonnat? Eikö niiden sananvalintoja saa arvioida ja paheksuakin? Tätäkö meidän arvojohtajamme peräänkuuluttaa? Uskomatonta.
Voisi kuvitella, että pitkään politiikassa toiminut ihminen tietäisi, mitä politiikka on. Sanojen tutkailemista, omien ja toisten. Merkitysten etsintää, niistä neuvottelemista.
Eikö meidän pitäisi keskustella entistä enemmän? Eikö meidän pitäisi pyrkiä avaamaan ajatuksiamme ja käsitteitämme, jotta ymmärtäisimme toisiamme? Jos sanoihin ei saa tarttua, mihin tartumme? Rintapieliinkö? Kraiveliinko?
Ikävintä tässä on, että Suomen tasavallan presidentti ottaa näin itselleen oikeuden määritellä, millaista on hyväksyttävä kansalaiskeskustelu ja ketkä sitä saavat käydä. Enpä olisi uskonut, että tämäkin päivä koittaa.
2. Ei päästetä parempaa hakevia tänne!
Niinistö korostaa jälleen kerran maahanmuutto-ongelman valtavuutta puheellaan kansainvaelluksesta. Tuttuun tapaansa hän on kohosteisen huolissaan väärin perustein tänne tulevista, joiden ei tarvitse osata muuta kuin sanoa asylum. (Ja nyt presidentti tässä itse toimii sanojaan vastaan, kun ruotii sananvalintaa pilkkuun asti. Miksi muuten vieraskielinen sana, mitä sillä halutaan kertoa? Tämähän on kuin suoraan Homma-foorumilta: Miksi "asylum" toimii kuin taikasana, jonka jälkeen henkilö pääsee liikkumaan maassa vapaasti esittämättä henkilöpapereita? Eikö tämä ole pikkaisen vaarallista? Ja tämä pätkä siis oli tuolta foorumilta )
Kun näin vahva huoli toistuvasti esitetään, olisi paikallaan kertoa, kuinka paljon näitä väärin perustein tulijoita on ja kuka ne perusteet lopulta määrittelee. Onko aina selvää, että turvanhakijalla on vain yhdenlaiset perusteet liikkeellelähtöönsä? Eikö sotaa pakeneva saa samalla etsiä myös parempaa? Niinistön mukaan Me emme voi nyt auttaa niitä, jotka hakevat parempaa tai
tuntevat olonsa tai tulevaisuutensa kotimaassa vaikeaksi.
Sietorajan ylittyminen on presidentin suuri huoli. Sehän romahduttaa arvojärjestelmämme. Tämä presidenttitason sosiologis-psykologinen analyysi kummastuttaa. Kenen sietorajasta hän puhuu, mitä sen ylittyminen konkreettisesti ottaen on? Sietorajan ylittymisestä tulee Niinistön mielessä itsenäisesti toimiva otus, jolla on valtaa, jopa romahduttaa arvojärjestelmämme, mikä se taas sitten onkaan.
Kuten Niinistö itsekin antaa ymmärtää, Suomi on maailman parhaita maita monilla mittareilla mitattuna. Miten voi olla, että muutaman kymmenen tuhannen ihmisen muuttaminen tänne voi maan romahduttaa? Arvojärjestelmämästämme puhumattakaan. Mikä sellainen arvojärjestelmä on, joka ei kestä mahdollista haastamista? Kovin vaikuttaa huteralta, letolle rakennetulta.
3. Ei nyt aina nipoteta niistä sopimuksista ja laeista!
Juristitaustainen presidentti on selvästikin kyllästynyt kansainvälisiin sopimuksiin ja ehkä omiin lakeihimmekin. Nehän estävät kansainvaelluksen rajoittamisen. Näin Niinistö vihjailee: Useimpia, ellei lähes kaikkia, rajoitustoimia on epäilty kansainvälisen oikeuden ja sopimusten vastaiseksi. Siitä seuraa, ettei voida tehdä sitä, mitä välttämättä monien mielestä pitäisi tehdä.
On epäilty. Välttämättä. Monien mielestä. Niinistö kuvittelee mielessään monet, enemmistön, ja sen mielipiteen. Puhdasverisen populistin tavoin hän asettuu sen toiveiden tietäjäksi, vieläpä jyrkäksi: välttämättä pitäisi tehdä, tekemättäkään ei voi jättää.
Jos oikein kärkevästi haluaa tulkita, voi sanoa, että Niinistö asettuu tukemaan niitä ääniä, jotka möläyttelevät milloin mitäkin sopimusten- ja lainvastaisia toimia kriisin ratkaisemiseksi. Kaikenlaisia ehdotuksia on kuultu, rajojen sulkemisesta turvapaikanhakijoiden liikkumisvapauden rajoittamiseen ja heidän omaisuutensa takavarikointiin.
Niinistön tilannekuva sisältää vastakkainasettelun: Ei siis ole hyviä vaihtoehtoja. Joudumme pohtimaan, suojellaanko eurooppalaisia arvoja ja ihmisiä ja todella hädässä olevia, vai suojataanko ahtaan tarkasti kansainvälisiä velvoitteita muista seuraamuksista välittämättä.
Ja lisää löylyä: Jossain vaiheessa
jonkun on tunnustettava, että emme kykene, juuri tässä ja nyt, täyttämään
kaikkia kansainvälisten sopimusten velvoitteita. Siitähän noissa kansallisissa
ehdotuksissa on enimmäkseen kyse.
Se joku taisi nyt olla Suomen tasavallan presidentti, ulkopolitiikkamme johtaja. Ajaako Suomi tästedes kansainvälisten sopimusten purkua?
Kiitos mainiosta tekstistä. Joo, Niinistö on juristi, ja jos puhetekstistä ei halua enempää nähdä, hän vain vertasi nykysäädöksiä nykytilanteeseen. Ja samalla huolettomasti huolestui nettiviidakosta. Ihan pilkkuun asti et mennyt. Kiitos analyysista!
VastaaPoistaKiitos, Mieloilija, analyysistasi ja arviostasi.
VastaaPoistaEn ole Niinistön kanssa monestakaan seikasta samalla kannalla. Tässä puheessa pidin siitä, että hän pyrki nostamaan tällä hetkellä erityisen suuren huolenaiheemme vakavasti esille. Selkeä ja yksiselitteinen ilmaisu ei ole koskaan ollut Sauli Niinistön vahvuuksia. Tällä kertaa hän puhui erityisen epäselvästi aivan olennaisessa kysymyksessä eli pohtiessaan kysymystä kansainvälisistä sopimuksista.
Niinistö sanoi: "Kansainväliset säännökset ovat syntyneet ja niiden tulkinta on kehittynyt aivan toisenlaisissa olosuhteissa. Olen varma, että jos kansainvälisiä ja niihin perustuvia kansallisia säädöksiä tehtäisiin vasta nyt, niiden sisältö olisi olennaisesti tiukempi, mutta ne silti pitäisivät kiinni ihmisoikeuksista ja auttaisivat hädässä olevia. - - Jossain vaiheessa jonkun on tunnustettava, että emme kykene, juuri tässä ja nyt, täyttämään kaikkia kansainvälisten sopimusten velvoitteita."
Kuulijalle jää epäselväksi, mistä sopimuksista emme voi pitää kiinni ja onko jotakin, mistä pidämme ehdottomasti kiinni.
Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi olettaa, että Niinistö tarkoitti Euroopan unionin Schengen- ja Dublin-järjestelmiä.
– Oletan, että hän tarkoittaa sitä, että ainakin tämä Schengen-järjestelmä on käytännössä hajoamassa. Tästä pitäisi neuvotella, sanoo Koskenniemi Pohjalainen- ja Ilkka-lehdissä julkaistussa haastattelussa.
– Oletan, että hän ei tarkoita vuoden 1951 YK:n pakolaisten oikeusasemaa koskevaa sopimusta. En ole kuullut, että kukaan olisi ehdottanut tämän sopimuksen muuttamista, toteaa Koskenniemi.
Emme saa unohtaa, että jokainen Suomeen pyrkivä tai tänne saapunut on ihminen. Häntä koskevat ihmisoikeudet ja meidän on kohdattava jokainen ihmisenä ja lähimmäisenä.
Nykyisessä tilanteessa käsite turvapaikanhakija on omasta mielestäni hämärretty. Syylliset ovat todennäköisesti ihmissalakuljetuksesta miljardiomaisuuksia saavat rikolliset.
Tähän saakka tässä maailmassa on ollut selkeästi ero siinä, mitä tarkoittaa kun ihminen lähtee etsimään töitä, koulutusta ja parempaa elämää muualle. Silloin rajalla tarvitaan normaalit lain vaatimat asiakirjat ja muut proseduurit, viisumista ja työluvan hakemisesta lähtien. Samoin vastaanottava maa edellyttää että asianomainen muuttaja vastaa taloudellisesti itsensä ja perheensä elannosta.
Turvapaikanhakija taas on liikkeellä juuri em. vuonna 1951 solmitun YK:n pakolaisten oikeusasemaa koskevan sopimuksen kehikossa ja häntä koskee toisenalinen määritelty asian käsittely.
Nykyinen uhkaava ylikuormitustilanne vaarantaa myös todellisten turvan tarvitsijoiden oikeudet, eikä maahanmuuttovirasto tästä tietenkään pääse muuten kuin huolellisella henkilötason selvitystyöllä.
Mielestäni Niinistön puhe oli tärkeä puheenvuoro, olkoonkin että hän oli laatinut sen karuun, töksäyttelvään ja keskeisiä asioita ja käsitteitä epäselväksi jättävään tyyliinsä.
Meppi Merja Kyllösen teksti samasta kysymyksestä on puolestaan loistelias esimerkki konkreettisesta, selkeästä ja havainnollisesta kannanotosta, jossa on myös inhimillistä lämpöä ja yhteisöllisyyttä.
http://merjakyllonen.fi/2016/02/04/konkreettisten-toimien-aika/